Merkki ja malli

• Citroen AX 1.4 TRS

Vuosimalli

• 1987

Rekisteri

• IAK-421

Moottori

• 1400cc, Bensiini, 75hv

Vetotapa

• Etuveto

Väri

• Musta (uudelleenmaalattu/päällemaalattu kirkkaammalla mustalla)

Ostohetki ja ostohinta

• Jouluna 1999, hinta 1500 euroa (CX meni vaihdossa)

Myyntihetki ja myyntihinta

• Maaliskuu 2002, hinta 700 euroa (kansipahvi rikki, nesteet sekaisin)

Erikoista

Ensimmäinen "pieni musta citikkani". Auto oli todella kevyt ja muovia & lasikuitua siihen malliin, että 75 hevosvoimaa vei tuota autoa kiukkuisesti eteenpäin ja sillä sai monet isompien autojen kuljettajat hyvin kiukkuisiksi.
Valitettavasti vain kun auto alkoi kulkemaan 150km/h, niin tuntui että kuoret repeytyvät irti. Kone kyllä olisi vielä kulkenut hyvin, mutta koppa ei.
CX:n jälkeen puolta pienempi auto oli hyvin suuri kulttuurishokki.

Tyyliä

Musta väri on tyylikäs. Siihen se sitten jäikin. Auto oli ruma ja muovinen. Kulki kuitenkin lujaa ja oli yllättävästi mukava ajaa.

Ostokunto

Auto oli juuri maalattu, joten se oli todella siisti (maalattu suoraan kaiken sonnan ja ruosteen päälle muuten). Vaihdelaatikko oli juuri remontoitu ja auto tuntui todella järkevältä ostokselta. Iso kilometrimäärä (noin 240t) hieman karmaisi, mutta auto oli ollut pikkupitäjässä isoilla välimatkoilla.

Myyntikunto

Pohjassa oli reikiä. Niissä oli massaa päällä, edellinen omistaja oli hitsannut ne jotenkin huonosti ja ei niitä lähdetty parantelemaan.
Maalin alta auton kyljistä takaa alkoi tulla ruoste uudestaan läpi huonon maalauksen ja pohjatöiden vuoksi.
Kansipahvi oli palanut ja auton jäähdyttäjässä oli öljyt ja koneessa vedet.
Jarruja oli remontoitu hitsaamalla. Auto oli liikkuva (hädin tuskin) katastrofi ja sen kyllä näki päällepäin. Siksi sitä ostaja kävikin 3 kertaa katsomassa ja halvalla sen kyllä myinkin.

Korjauksia

Ostajaa eniten kiinnostava asia oli huoltovihko, jossa oli lueteltu autolle tekemäni korjaukset (+kuitteja) joihin oli mennyt noin 2500e rahaa.
Laturi, startti, vesipumppu, pakoputki kaikkineen, jakohihna...
Varmaan lähes kaikki mahdollinen. Ja kansipahvi olisi pitänyt juuri vaihtaa.

Huumoria

Koko auto oli huumoria.
Tuon reilun 2 vuoden aikana minulla ei ollut muuten koskaan avainta takakonttiin joten se oli aina auki. Rehellistä väkeä kun koskaan sieltä ei mitään kadonnut, toisaalta ei siellä mitään koskaan siksi ollutkaan. Radiokin oli niin kauhea Blaupunktin ruisrääkkä ettei sekään ketään kiinnostanut.
Ostajat tiesivät kansipahvin ongelmasta (no ihme kun auto savuttaa ja tärisee), enkä sitä mitenkään salannut. Tuossa vaiheessa kyllä itse epäilin vain kansipahvia koska sitä ei ammatti-ihmiset vielä olleet ehtineet katsomaan, mutta jopa IT-nörtti pystyi sen päättelemään. Kansipahvin vuoksi ostajat pohtivat auton tilannetta pitkään ja kävivät sitä katsomassa muistaakseni ainakin 3 kertaa erilaisella miehityksellä.
Hieman alkoi jo itselläkin hermo mennä kun oli tarve tietää, että korjautanko sen itse vai ostavatko sen sellaisenaan.
No, auto meni. Ostaja kunnosti kansipahvin, mutta kuulemma jotain töppäsivät ja se meni saman tein uudestaan. Parin viikon päästä ostaja oli ostanut jo Fiat Tipon ja AX meni eteenpäin, ottivat takkiinsa siinä aika hyvin. Mutta niin minäkin. Ostin (ja sain) AX:n Blaupunktin takaisin 20eurolla, joka seuraavaa autoa myydessä tulikin tarpeelliseksi. Samainen jo aiemmin haukuttu ruisrääkkäradio siis.

Ajatuksia jälkikäteen

Tulipahan sekin koettua. Autolla ajoin tuplasti enemmän kuin aiemmin ja aloin tuolloin kulkea työmatkatkin omalla autolla. Seisontapäiviä autolle ei paljon tullut, mutta remonttikulut olivat kyllä suuret. Tämän auton jälkeen vietettiinkin 2 autotonta kuukautta ihan vain helpotuksesta ja varmisteltiin, että ei enää tule samanlaisia korjauskustannuksia.

Havaintoja

Auto tuli nähtyä 2003 talvella Tampereella aamuruuhkassa. Poistui rekisteristä melko pian sen jälkeen.